Linda oli todella väsynyt Turkan syntymisen jälkeen, joten Atte otti mielellään poikansa vastaan, jotta Linda saisi painua suoraan pehkuihin.
"Meille syntyi lapsi!", Atte tajusi hieman jälkijunassa. "Voi kuinka mahtavaa.. Sinusta tulee ilmiselvästi isäsi poika!"
Sitten oli uuden tulokkaan aika mennä nukkumaan. Ja haluatte varmaan tietää, millainen huone tuli hälle...?
tällanen huone tuli, aivan vanhempien makuuhuoneen viereen. Se on nyt aika tyhjä, mutta eiköhän sinne vielä ehdi tavaraa kertyä ;)
Muutakin asuntoa uudistettiin, ostettiin nimittäin pariin huoneeseen uudet ovet.
Ja tästä.. ruokailuhuoneen(?) laajentamisesta jäi vain pari hassua simoleonia tähteeksi.
Eipä se Turkka kerennyt kauan nukkua, kun oli jo kakkeli housussa. No, äiti hoitaa (kuinkas se nyt on niin Aten poika, jos ei edes kehtaa koskea poikaansa sen ollessa hajupommi?)
"Älä hätäile, poika. Kyllä sinulla ainakin äiti on joka putsaa hätätapauksen aikana!"
No, onneksi on tuo Atte apuna, milloinkapas muuten Linda saisi syödä?
Ja sitten tämä vielä kokkasi koko perheelle. (vaikka eihän räiskäleitä muut, kuin Atte ja Linda voineet syödä)
"Hei, muistatko sen viime yön?", Atte aloitti ruokapöydässä.
"Niiin.. Mitä siitä?", Linda kysyi.
"Eikun ajattelin vaan, että.. Turkka on kuitenkin vielä niin pieni.. niin.. Ethän ole..?"
"Ehen, en toki." tai en ole ainakaan huomannut, Linda ajatteli.
Mutta niin, ruokailun jälkeen tapahtui tällainen ylläri.
"Atte! Olen minä sittenkin!", Linda huudahti aika iloisesti.
"Mitäää? EI. En sulata tätä! Tai no.. Eiköhän Turkkakin ehdi kasvaa ennenkuin toinen tulee..", Atte huudahti ensin järkyttyneenä, mutta leppyi sitten.
Toinen raskaus olikin paljon vaikeampi, kuin ensimmäinen. Joka toinen minuutti Linda kitisi nälästä ja joka toinen huvin puutteesta.
Ja heti kun Linda oli syönyt toisen pöydällä olevista hyytelöaterioista, talouteen ostettiin telkkari. Onpahan edes joku josta repiä hupia.
Seuraavana aamuna olikin sitten Turkan aika kasvaa taaperoksi. Saa nähdä, onko tämä poikanen perijälistalla :p
Tällanen suklaasilmäinen nuorukainen tuli! No, jos ei muita hyvännäkösiä lapsosia tule, niin eiköhän tästä jotenkuten perijä saada.
Aten piti kuitenkin jättää synttärijuhlat töiden vuoksi. Onneksi oli paikalla edes juhlissa!
Tällainen saatiin Turkasta pienellä muokkauksella. Ihan kelpo, eikö? ;)
Seuraavana yönä Atte tulikin töistä med ylennys! Hän on nykyään sitten sairaanhoitaja.
Ja kerkesi kyllä pehkuihin, mutta nousi heti ylös, sillä Turkka kaipasi nyt ruokaa.
Ja sitten heti isin suihkun jälkeen alkoi puhumaan opettelu. Ihan hyvin, heti kun isä kehotti sanomaan sanan 'tuttipullo', poika sanoi. :)
Pian oli puhuminen sitten opeteltu. Sitten pitäisi opetella vielä kävelemisen ja pottailun jalot taidot!
Pitihän aikaa jäädä myös leikkimiseen, ja Turkkahan tykästyi heti tähän uuteen pingviini-pehmoonsa, jolle antoi nimeksi Pingu (kovin omaperäistä, Turkka)
Aamulla Atte huomasi, että pihallehan oli tullut lunta!
"Hmm. Mitähän kaikkea tällä lumella voisikaan tehdä", hän tuumi.
Ja sai kuin saikin aikaiseksi tällaisen komistuksen seisomaan Heinäniemien pihalle.
Turkalle ostettiin myös uusi, isompien poikien sänky, jossa nukuttikin paljon paremmin.
Turkalle ei oppiminen ainakaan ollut vaikeata - tämähän oppii kaikki melkein yhdessä päivässä! Nyt on siis pottailukin opittu, kahden eri opettajan avulla ;p
Ja sitten Linda huomasi, että toisen lapsen tulo on jo lähellä.
"Tuleekohan siitä tyttö, kerran mahastani tulee vaaleanpunaista pölyä?"
Vihdoin viimein Atte palasi ulkonta, ja hänhän oli aivan ankkajäässä! Parempi tosiaan keittää kaakaota.
"Mitä ihmettä, miksi olet kalpea? Et kai vain ole vampyyri?", Linda hätäili.
"Eiei, palelluin vain, kohta palaudun ihan ennalleen", Atte vakuutti.
Myös kävelyä opeteltiin. (raskaus ei näy tuossa asussa) ja seuraavana päivänä sekin oli opeteltu. Ihmepoika tämä meirän Turkka, kun näin nopeasti oppii! Eikä edes väsy paina.
Uusi tulokas halusi ulkoilmaan mahdollisimman pian, ja yhtäkkiä synnytys käynnistyikin. Mutta onko tuo nyt aivan pakollista, lumihangessa?
Tällainen tuli! Mutta enpäs kerro kumpi se on, hähähää!
Juuu-u, tämä loppu nyt menee niin kamalan nopeasti ettei mitään rajaa. O_O Mutta ei voi mitään, en halunnut jättää tätä keskenkään. Kun lähden huomenna reissuun, ja nyt pitäisi lähteä kaverin luo yöksi :p Joten oli aika pakko tehdä tätä tällaisella vauhdilla. Enkä jaksanut jättää tätä tehtäväksi sen reissun jälkeenkään. Mutta kommenttia! :)
Kommentit